Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

11.6.2004

Jane Marttila väitteli 11.6.2004 Turussa

PERIMÄN VAIKUTUS SOLUVÄLITTEISEEN IMMUUNIVASTEESEEN -
ENTEROVIRUKSET JA TYYPIN 1 DIABETES

T-soluimmuniteetti on tärkeä puolustautumisessa virustauteja vastaan. T-solut tunnistavat kohteensa (epitoopin) ainostaan toisen solun esittelemänä. Tällöin T-solu sitoutuu esittelevän solun pinnalla olevaan HLA-molekyylin ja epitoopin yhdistelmään. Kunkin epitoopin tunnistukseen vaikuttavat siis sekä ihmisen perimä (HLA-genotyyppi) että yksilön T-solujen lajitelma. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli määrittää T-solujen tunnistamia rakenteita virusproteiineissa ja tutkia T-solujen luovuttajien HLA-genotyypin ja sairastettujen infektioiden vaikutusta niihin.

T-soluvälitteisellä immuniteetillä on katsottu olevan merkitystä autoimmuunitautien, kuten tyypin 1 diabeteksen, synnyssä. Ihmisen HLA-genotyyppi vaikuttaa alttiuteen sairastua tyypin 1 diabetekseen, mutta myös enterovirusinfektioiden, erityisesti coxsackie B4 -viruksen, esiintyminen on liitetty sairastumisriskiin. Erään hypoteesin mukaan T-solut, jotka tunnistavat enterovirusepitooppeja tunnistaisivat myös omia, rakenteellisesti samankaltaisia kudosrakenteita haimassa. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia tätä hypoteesia selvittämällä, eroavatko tyypin 1 diabetekseen sairastuneiden lasten T-solujen tunnistamat enterovirusepitoopit samaa HLA-genotyypiä olevien terveiden lasten T-solujen tunnistamista epitoopeista.

T-solut tunnistivat rajallisen määrän kohteita (epitooppeja) eri virusproteiineista. Ne tunnistivat keskimäärin seitsemän prosenttia peptideistä, jotka oli syntetisoitu virusproteiinien sekvenssin mukaan. Joitakin peptidejä tunnistivat useat, erilaista HLA-genotyyppiä olevista ihmisistä tehdyt T-solulinjat, mutta pääasiassa samaa HLA-genotyyppiä olevista verenluovuttajista tehdyt T-solulinjat tunnistivat keskenään samoja epitooppeja. Myös tyypin 1 diabeteksen HLA-riskigenotyyppiin kuuluvien lasten T-solut tunnistivat eri epitooppeja kuin T-solut lapsista, joilla ei ollut diabetekselle altistavaa HLA-genotyyppiä.

Erilaisia enteroviruksia on nimetty tällä hetkellä yli kuusikymmentä. Enterovirusepitooppeja löydettiin erityisesti alueilta, jotka olivat samankaltaisia eri enterovirusten välillä. Löydös sopii aikaisempiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan T-soluvälitteinen immuniteetti enteroviruksia kohtaan on voimakkaasti ristireagoivaa. VP1-proteiinialue vaihtelee eniten eri enterovirusten välillä. Niillä luovuttajilla, joiden T-solut tunnistivat coxsackie B4 -viruksen VP1-alueen epitooppeja, olikin osoituksena sairastetusta infektiosta neutraloivia vasta-aineita ainakin yhtä coxsackie B -virusta vastaan. T-soluvälitteinen immuniteetti, joka kohdistui vaihtelevaa VP1-proteiinia kohtaan, ristireagoi siis ainostaan coxsackie B -virusten kesken, mutta ei coxsackie B -virusten ja muiden enterovirusten kesken.

Ihmiset, joilla oli sama HLA-genotyyppi, mutta erilainen enterovirus-infektiohistoria, tunnistivat siis erilaisia enterovirusepitooppeja. Olisi siis mahdollista, että tyypin 1 diabetesta sairastavat lapset tunnistaisivat peptidin, joka olisi samankaltainen viruksen ja ihmisen välillä ja terveet saman HLA-genotyypin omaavat lapset eivät. Tällaista enteroviruspeptidiä ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa löytynyt. Haiman saarekesolujen autoantigeeni GAD65 ja enteroviruksen 2C-proteiini sisältävät homologisen alueen, PEVKEK. Väitöstyössä huomattiin, että tämän alueen sisältävä peptidi aiheutti T-soluvasteen, mutta diabeetikot ja terveet henkilöt tunnistivat sen yhtä usein ja tunnistus liittyi diabeteksen suhteen neutraaliin HLA-genotyyppiin. Tämä homologia-alue on kuitenkin vain yksi mahdollinen alue, jota kohtaan T-soluvaste voisi olla ristireagoivaa. Lopullinen vastaus siitä, onko T-solutunnistus enterovirusten ja diabetekseen liittyvien autoantigeenien välillä joiltakin osin ristireagoivaa, jäi siis vielä avoimeksi tässä väitöstutkimuksessa. (lehdistötiedote)

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun