Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

19.5.2008

Hanna Pellin väitöskirja tarkastetaan 30.5.2008 Tampereella

Äkillisen alkoholihaimatulehduksen uusimisen esiintyvyys, luonnehdinta ja riskitekijät

Äkillisen alkoholihaimatulehduksen ilmaantuvuus on Suomessa korkeimpia maailmassa. Sairaalahoitojaksojen määrä on lisääntynyt 47 - 102 / 100 000 / vuosi viimeisten 30 vuoden aikana. Haimatulehdusten sairaalahoitojaksojen lisääntymisen ja alkoholin kulutuksen lisääntymisen (4.2 - 9.0 litraa / asukas / vuosi) välillä on ollut positiivinen yhteys näinä vuosina. Suomessa 68 % haimatulehdukseen sairastuneista on alkoholin suurkuluttajia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alkoholin aiheuttaman äkillisen haimatulehduksen uusiutumisen yleisyys ja siihen yhteydessä olevat riskitekijät.

Uusimisen yleisyyttä ja riskitekijöitä arvioitiin takautuvasti (1972 - 1991) 562 potilaalta ensimmäisen äkillisen alkoholihaimatulehduksen jälkeen. Yhteensä 46 %:lle kehittyi uusi äkillinen haimatulehdus. Nuoremmilla potilailla riski oli suurin. Jos ensimmäinen äkillinen alkoholin aiheuttama haimatulehdus oli lievä, olivat nämä potilaat suurimmassa riskissä kehittää useita uusia äkillisiä haimatulehduksia. Ensimmäisestä äkillisestä alkoholin aiheuttamasta haimatulehduksesta (2001 - 2004) selvinneitä 68 potilasta seurattiin 2 - 5 vuoden ajan. Pidättäytyminen alkoholin käytöstä kokonaan ensimmäisen haimatulehduksen jälkeen suojasi sairastumasta uudestaan. Potilaat, joille kehittyi uusi haimatulehdus, olivat voimakkaammin riippuvaisia alkoholinkäytöstä eikä tämä riippuvuus vähentynyt seurannan aikana.

Haiman sisä- ja ulkoeritteisen toiminnan muutosten ja kuvantamislöydösten yhteyttä äkillisen alkoholihaimatulehduksen uusiutumiseen arvioitiin ensimmäisen haimatulehduksen yhteydessä ja kahden vuoden kuluttua sairastumisesta 54 potilaalla. Näistä 35 %:lla todettiin kahden vuoden kohdalla heikentynyt verensokeriaineenvaihdunta. Haiman ulkoeritteinen toiminta palautui suurimmalla osalla kahden vuoden aikana. Magneettikuvauksessa todettujen kroonisten haimatulehduslöydösten määrä lisääntyi kahdessa vuodessa riippumatta alkoholin käytöstä. Jos magneettikuvauksessa todettiin krooninen haiman pseudokysta kahden vuoden kuluttua, niin tämä oli riskitekijä uusivalle äkilliselle haimatulehdukselle myöhemmin.

Haiman asinus-soluja stimuloivan hormonin kolekystokiniinin pitoisuuden ja sen vapautumista säätelevän diatsepaamia sitovan proteiinin geenin ekspressiota pohjukaissuolessa välistä yhteyttä selvitettiin äkillisen alkoholihaimatulehduksen uusiutumiseen 44 tutkimushenkilöllä. Tällaista yhteyttä ei todettu, joten tämä saattaa osoittaa, etteivät nämä ole merkittäviä riskitekijöitä äkilliselle alkoholihaimatulehdukselle ja sen uusiutumiselle.

Hyviä keinoja äkillisen alkoholihaimatulehduksen uusiutumisen ehkäisemiseksi ei ole, osin koska uusimisen riskitekijöitä ei ole todettu. Tässä tutkimuksessa todettiin, että nuoret ja voimakkaimmin alkoholin käytöstä riippuvaiset potilaat ja ne, joilla todettiin haiman pseudokysta ensimmäisen äkillisen alkoholin aiheuttaman haimatulehduksen jälkeen, olivat suurimmassa riskissä sairastua uudestaan. Alkoholiriippuvuuden hoidon ja oireettomienkin potilaiden haiman pseudokystien hoidon arviointi äkillisen uusiutuvan haimatulehduksen ehkäisyksi on syytä jatkossa selvittää.

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun