Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

1.8.2014

Erik Sebastian Forsblom väitteli Helsingin yliopistossa 6.9.2014

LL Erik Sebastian Forsblom väitteli 6.9.2014 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Staphylococcus aureus bacteraemia - Disease progression and prognosis".

Vastaväittäjänä toimi dosentti Jaana Syrjänen, Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, ja kustoksena professori professori Kimmo Kontula.

Tausta. Staphylococcus aureus on yleisimpiä vaikeissa yleisinfektioissa veriviljelyssä todettavia bakteereja sekä kotisyntyisissä että sairaalahoidossa alkunsa saaneissa infektioissa. Staphylococcus aureus aiheuttaman bakteremian (SAB) tai kansankielisesti verenmyrkytykseen liittyy tehostuneista hoitomuodoista huolimatta edelleen korkea 14-32 % kuolleisuus. Syvien elinten märkäpesäkkeet ovat taudille tyypillisiä. Infektiolääkärin ohjaaman hoidon on useissa tutkimuksissa toettu parantaneen potilaan ennustetta.

Kysymyksenasettelu. Väitöskirjan tutkimuksissa on pyritty selvittämään SAB:n ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä sekä löytämään vaikean taudin tunnistamiseen käytettäviä menetelmiä, jotta taudin hoitoa voitaisiin kehittää. Tutkimusaineistona on toiminut vuosina 1999-2002 kansallisessa monikeskustutkimuksessa prospektiivisesti seuratut 430 SAB potilasta sekä vuosina 2000-2002 ja 2006-2007 sairaskertomuksista kerätyt tiedot kaikista Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalassa (HYKS) hoidetuista SAB potilaista.

Tulokset. Ensimmäisessä osatyössä verrattiin monikeskustutkimuksen koti- ja sairaalasyntyisten SAB potilaiden taudinkuvaa, ennustetta ja hoitoa. Kotisyntyisessä SAB:ssa potilaat olivat, huomattavasti nuorempia, heillä oli vähemmän kroonisia sairauksia, mutta heiltä löydettiin huomattavasti useammin syviä infektiopesäkkeitä kuin sairaalahoidossa tautinsa saaneilta potilailta (87% ja 80%). Kuolleisuudessa 28 päivän kohdalla ei ollut eroja, mutta kolmen kuukauden kohdalla sairaalasyntyisen taudin kuolleisuus oli (22 %) selvästi korkeampi kuin kotisyntyisen (13 %). Kuolleisuutta ennustaviksi tekijöiksi todettiin: korkea ikä, alkoholismi, vaikeat taustasairaudet, vaikea sepsis sairastumishetkellä, keuhkokuume ja sydämen sisäkalvon tulehdus.

Solukuolemaa heijastavan merkkiaineen, soluvapaan DNA:n pitoisuutta plasmassa, käyttöä kuolleisuutta ennustavana merkkiaineena selvitettiin tehohoitoon joutuneilla ja ilman tehohoitoa pärjänneillä potilailla. Tehohoitoa tarvinneilla potilailla todettiin merkitsevästi korkeammat cf-DNA pitoisuudet kuin vuodeosastolla hoidetuilla potilailla. Kolmen päivän kohdalla määritetty cf-DNA ja infektion kliinistä vaikeusastetta kuvastava Pitt pisteytys ennustivat potilaan kuolemaa tehohoitopotilailla kun tavallisessa kliinisessä käytössä oleva C-reaktiivisen proteiinin määrityksellä ei ollut ennusteellista arvoa.

Infektiolääkärin konsultaatio on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu parantavan SAB potilaan ennustetta, mutta valtaosa konsultaatioista tiedetään tapahtuvan epävirallisesti joko puhelimella tai muulla keskustelulla. Tällaisen epävirallisen konsultaation merkitystä potilaan hoidossa ei ole tutkittu. Valtaosa (72 %) HYKS:in SAB-potilaista hoidettiin kirjallisen infektiolääkärin konsultaation avulla, johon todettiin liittyneen korkeampi syvien infektiopesäkkeiden toteaminen (78 % vs. 53 % potilaista) ja matalampi kuolleisuus kuin epävirallisen konsultaation avulla hoidetuilla potilailla. Kun kaikki potilaan ennusteeseen vaikuttavat tekijät huomioitiin oli epävirallisen konsultaation avulla hoidetuilla potilailla 2,3 kertainen kuoleman riski kirjallisen konsultaation avulla hoidettuihin potilaisiin verrattuna.

Rifampisiinin lisääminen potilaan hoitoon on eläinkokeiden perusteella arveltu voivan parantaa potilaan ennustetta, mutta potilasmateriaaleissa tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Varhain aloitettu yhdistelmähoito rifampisiinin kanssa enemmän kun puolitti kuolemanriskin ja yhdistelmähoidon vaikutus oli selvempi potilailla, joilla oli syvä infektiopesäke. Viikon jälkeen aloitetulla rifampisiini hoidolla ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen. Tulokset tarvitsevat kuitenkin vielä varmennuksen satunnaistetusta seurantatutkimuksesta.

Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa suoraan potilaiden hoitoon Staphylococcus aureuksen aiheuttamaan veriviljelypositiivisen infektion hoidossa.

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun